“Mielestäni kirjoittamisessa on kyse juuri rakkaudesta. Rakkauden tekona se ansaitsee suojelumme ja syvimmän kunnioituksemme.” – Julia Cameron

Olen kirjoittanut kirja-arvosteluja myös rakkaudesta vanhaan blogiini. Päätin aktivoitua siellä taas ja tein uuden kirja-arvostelun Tony Dunderfeltin kirjasta Mitä on rakkaus?. Kirja-arvostelujen lisäksi kirjoitan siellä myös kirjailijan elämästä ja jaan mietelauseita kirjoista.

Tämän päivän blogikirjoituksessa jaan mielestäni olennaisimman asian kustakin aiemmin kirjoittamastani kirja-arvostelusta.


”Eläminen rakkaudessa nykyhetkeen keskittyen on ainoa asia, joka on tarpeen suurimman kuviteltavissa olevan menestyksen – juuri sinulle täydellisen menestyksen – saavuttamiseksi jokaisella elämänalueella.” – Alexander Loyd: Rakkauden periaate. Stressistä menestykseen 40 päivässä. (s. 73)

Paras kirjan anti on muistutus siitä, että rakkaudellinen reaktio toimii oikeasti paljon paremmin kuin mikään negatiivinen reaktio. Negatiivinen reaktio kertoo meille tärkeää tietoa rajoistamme ja tarpeistamme, mutta jos haluamme, että rajojamme kunnioitetaan ja tarpeisiimme vastataan, on paljon järkevämpää kommunikoida se rakkaudellisesti. Se auttaa kaikkia osapuolia pysymään sisäisesti autuaassa tilassa, jota me kaikki lopulta tavoittelemme ja josta käsin on paljon helpompi toimia rakentavasti kaikkia tyydyttävällä tavalla.

 

“Kaiken kaikkiaan tarinanäkökulmassa on aineistoa rakkauden kohentamiseen. Tarinoiden antamat viitteet eivät ole suoria tee näin -neuvoja vaan väyliä rakkauden käsitteen ymmärtämiseen uudella tavalla ja keinoja rakkauden tekemiseksi tyydyttävämmäksi. Samalla on tärkeää muistaa, että parisuhteessa rakkaus on osa tietä, joka voi johtaa onnellisuuteen, ei kaikki kaikessa. Kannustavalla ympäristöllä, ystävyyssuhteilla, taloudellisella turvallisuudella, henkisellä vireydellä ja yhteisillä intresseillä ja arvoilla on kaikilla oma merkityksensä myös.” – Robert J. Sternberg: Rakkaus on tarina. Sisäiset tarinat parisuhteissa. (p. 274)

Sanoisin, että voimme rakastua joko ihmisen olemustasoon tai tarinaamme heistä, yleisemmin kuitenkin ehkä sekä että. Koin Sternbergin teoksen erittäin antoisana sen tähden, että oli todella avartavaa ymmärtää omaa tapaansa nähdä romanttinen rakkaus tietynlaisena tarinana, sekä vapauttavaa nähdä se omana, vaikkakin suurimmaksi osaksi alitajuisena, valintana.

 

”Rakkauden viriäminen ja rakkaussuhteen eteneminen edellyttävät ainakin seuraavia taitoja:

– vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja

– vaikeuksien ja ristiriitojen sietämistä ja selvittämistä

– seksuaalisuuden taitoja (romanttisessa rakkaudessa)

– huumorintajua

– kykyä jakaa arjen elämän käytännöt sekä muutokset

– kärsivällisyyttä ja itsekontrollia

– itsensä arvostamista” (s. 28)

Ja tiedot ja taidot on ilmaistava toimintana: ”Ilman tätä rakkauden osa-aluetta rakkaus ei näkyisi käytännössä, eikä rakkauden aitoutta ja vilpittömyyttä voisi arvioida. Väkevimmätkään tunteet eivät paljastu, jos ihmiset epäonnistuvat niiden ilmaisemisessa eivät osaa tai halua muuttaa niitä toiminnaksi.” – Kaarina Määttä & Satu Uusiautti: Rakkaus – tunteita, taitoja, tekoja (s. 29) 

Itselleni oli antoisaa lukea myös mustaa valkoisella, että rakkauteen kuuluu koko tunteiden skaala äärimmäisistä ilon ja lumoutumisen kokemuksista jyrkimpiin ahdistuksen ja itsetuhoisuuden tuntemuksiin. Jotenkin sen unohtaa, että vaikka rakkaudella on voima ohjata ihmisiä löytämään sisältään seesteisyys, ei rakkaudenmatka itsessään ole suinkaan aina seesteinen. Vastavuoroisen rakkauden tarjoama ekstaasinomainen tila ei kestä loputtomiin, tai ainakaan jatkuvasti, sillä ihmiset ja ympäristöt muuttuvat, mutta voi siihen saada kosketuksen uudestaankin.

 

“Käyttämällä rakkauden työmääritelmää, joka kertoo rakkauden olevan oman ja muiden ihmisten henkisen kasvun ravitsemista ja vaalimista, pääsee alkuun itsensä rakastamisessa. Kun näkee rakkauden yhdistelmänä luottamusta, sitoutumista, huolenpitoa, kunnioitusta, tietämistä ja vastuuta, voi työskennellä kehittäen niitä ominaisuuksia, tai jos ne ovat jo tuttuja, opetella ulottamaan niitä itseensä.” – Bell Hooks: Rakkaus muuttaa kaiken (s. 55)

Rakastaminen ei ole nössöjen juttu. Vaatii suuresti rohkeutta kohdata pettymys siitä, kuinka kaukana rakkauden ideaalista sekä itse että ympäröivä maailma on. Vielä enemmän rohkeutta vaatii siitä huolimatta pitää sydämensä auki rakkauden mahdollisuudelle. Tärkeää on myös pitää aistit ja intuitio auki sille, ettei anna rakkaudettomuuden kukoistaa itsessään eikä sosiaalisissa suhteissaan. Yhä parempi, jos ulottaa rakkauden valon myös vääristyneisiin yhteiskuntarakenteisiin.

 

Ja koska Bell Hooks määritteli rakkauden oman ja muiden ihmisten henkisen kasvun ravitsemiseksi ja vaalimiseksi, laitan vielä yhden lainauksen kirjasta, joka ei suoranaisesti käsitellyt rakkautta:

“buddhalaisuudessa pidetään olennaisena sitä, että työskentelemme viiden myrkyn (tietämättömyys, himo, viha, kateus ja ylpeys) poistamiseksi itsestämme. Sillä vaikka harjoittaisimmekin joogaa ja meditaatiota, niin se ei yksin riitä, koska kaiken pahan alku ja juuri on himossa, vihassa, ylpeydessä, kateudessa ja itsekeskeisyydessä. Jos emme ole juurineet näitä pois itsestämme, ne nousevat yhä uudelleen esiin häiritsemään meitä. …

kun saavutamme vapauden egosta, niin silloin omaamme viiden myrkyn sijasta viisi viisautta… ajatuksista vapaa tarkkaavaisuudentila, peilin kaltainen tarkkaavaisuus, joka heijastaa asiat oikein, tietoisuus olentojen perimmäisestä ykseydestä, tutkiva tietoisuus, joka löytää asioiden ja ilmiöiden syvimmän olemuksen ja viisauden, joka saa meidät toimimaan myötätunnosta käsin.” – Taavi Kassila, Mestareita tapaamassa (s. 138)

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy olla kirjautunut, jotta voit jättää kommentin.