Kysyin läheisiltäni, minkä taidoistani he haluaisivat ja tässä muutaman ystäväni vastaus:

”No, sinä olet periksiantamattomasti aina tehnyt omia juttujasi, olivat ne sitten mitä vain. Olet ajatellut itseäsi rakkaudella ja toiminut sen mukaan. Et ole antanut minkään muun olla tiellä. Et egon, et taloudellisen hyödyn, et laiskuuden tai mukavuudenhalun. Et ole sokaistunut mistään noista vaan tehnyt aina intohimosi ja oman mieltymyksesi mukaisesti.”

”Rohkeus kohdata uutta avoimin mielin.”

”Sinnikkyys ja uskallus toteuttaa oman näköistä elämää.”

”Itsevarmuus.”

”Hyvyytesi kaikkia ja kaikkea kohtaan.”

 

Jaoin nuo vastaukset kanssanne, koska ne kertovat, millaisia taitoja saturakkaus tosielämässä tarvitsee:

1. Ajattele itseäsi rakkaudella ja rakasta itseäsi mahdollisimman paljon.

2. Tunne itsesi.

3. Vahvista itsevarmuuttasi ja kehitä rohkeutta.

4. Visioi itsesi satuelämässäsi.

5. Pyri hyvään.

6. Ole avoin uudelle.

7. Kannusta itseäsi sinnikkyyteen, kun kärsivällisesti poistat aina yhden esteen unelmasi tieltä.

 

Niin kauan kuin ihminen haluaa jotain itsensä ulkopuolista, ihminen ei ole kytköksissä saturakkauteen ja ei todennäköisesti saa mitä haluaa, tai jos saakin mitä haluaa, ei se ainakaan pidemmän päälle tule tyydyttämään ihmistä.

Useimmat ihmiset yrittävät välttää todellisuuden kohtaamista. Todellisuuden, joka on satumaisen kaunis, mutta satumaisessa kauneudessaan niin kivulias, silloin kun siihen ei pääse käsiksi.

Pieni minämme on kuin pupu, joka uskoo tulevansa näkymättömäksi pistäessään päänsä pensaaseen; kipu kyllä katoaa, kunhan vain saan unohdettua todellisuuden. Ja sitten unohdettuamme satumaisen todellisuuden sisällämme, alamme toivoa asioita: unelmien kumppania, upeaa uraa, lisää rahaa, parempaa terveyttä, taloa meren rannalla, ihania ystäviä, älykkäitä lapsia, kilttejä sylikoiria, maailmaa parantavan sanoman jakamista, tai mitä tahansa ulkoista merkitystä. Kaikki nuo ovat siis hienoja tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta ne saavuttaa vasta, kun niitä ei tavoittele tai niistä kykenee kunnolla nauttimaan, kun niihin ei ole tarrautunut.

Siis miten niin terveyttä ei saa sitä tavoittelemalla? Miten voin saada kumppanin, jos en tee mitään sen eteen? Muistan kun yksi kaveri ihmetteli minun ollessa sinkku, että miten minä tapaan miehiä, kun en ole Tinderissä. Ja kerroin, että en pystyisi olemaan missään deittisovelluksessa, kun minulle olisi liian ylivoimaista käsitellä kaikkia niitä lukemattomia vaihtoehtoja pelkän etäinformaation avulla. Minä olen aina tavannut elämäni tärkeimmät ihmiset, kun olen keskittynyt elämään omaa elämääni täysillä esimerkiksi ollessani keskittyneenä johonkin intohimooni.

Eli uskon vahvasti siihen, että huomion pitää olla mahdollisuuksien ja valmiuksien luomisessa, mutta jos mahdollisuuksia luodessa tai valmiuksia vahvistaessa alkaa tulla kärsimätön olo, pitää huomio suunnata muualle, mieluiten omaan sisäiseen rauhaan.

Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan kärsimättömänä yleensä kykene hiljentymään, vaan sinne pitää päästä jotain toista kautta. Itse olen huomannut parhaaksi sillaksi rauhaan ja kärsivällisyyteen omista ja muiden perustarpeista huolehtimisen. Myös luovuus ja rakastaminen (perustarpeista huolehtimisen lisäksi) toimivat.

Eli luomme  mahdollisuuksia itsellemme olla esimerkiksi terve, kuten kärsivällisesti opetamme (sisäisiä) lapsiamme nukkumaan riittävästi, pesemään hampaitaan, syömään terveellisesti, liikkumaan, ulkoilemaan ja ajattelemaan luovan realistisesti.

Uskon siis todellisuuden olevan tarua ihmeellisempi, mutta suurin osa ihmisistä luo kalpeita kopioita tuosta satumaisesta todellisuudesta, tarrautuvat ja työntävät siten aitoa satuelämää yhä kauemmaksi.

Ajattelen, että kaikki on mahdollista, mutta ei aina ja kaikin tavoin. Täytyy uskaltaa katsoa todellisuutta silmiin ja tuntea kaikki todellisuuteen liittyvät tunteet. Täytyy olla rohkeutta ja taitoa viestiä toisille ihmisille oma totuus ja toiveet, sekä oikeasti kuulla heidän vastaukset. Sekä intoa ja energiaa tehdä töitä valmiuksien ja saturakkaus-puskurin luomiselle.

Ennen kaikkea tarvitaan uskoa siihen, että elämä kantaa ja unelmat toteutuvat, kun uskaltaa päästää irti konkretiasta ja keskittyä nauttimaan tietoisesti pienten askelten ottamisesta unelmia kohti mahdollisimman paljon ilman tavoitehakuisuutta ja täynnä kiitollisuutta todellisen elämän kauniista yksityiskohdista.

Elämä tulee valmiiksi vasta, kun kuolet. Eli jos ihminen kokee, että elämä on valmis, ihmiselle tulee usein kuollut olo. Sielu tarvitsee muutosta kukoistaakseen. On siis hyvä pyrkiä tarpeiden tasapainoon ja keskittyä iloitsemaan niistä asioista, jotka jo ovat hyvin, sekä iloita siitä, että huomenna on taas hyvä herätä tekemään töitä paremman tasapainon eteen elämän eri osa-alueiden välillä.

Parasta on, kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voit elämäsi matkan jakaa ja jotka, sekä tsemppaavat sinua, että kannattelevat sydämissään unelmiasi. Saturakkaus-yhteisö perustettiin juuri tätä varten. Nähdään jäsenalueella

– Johanna / Saturakkaus

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy olla kirjautunut, jotta voit jättää kommentin.