Hätääntynyt, pelokas ääni pyytää hätäkeskuksesta apua. Hetkeä myöhemmin kaksi sinipukuista hahmoa kävelevät ovesta sisään. Ilmassa on pelkoa, hätää, paniikkia, vihaa. Sen voi aistia jo ulko-ovella. Sinipukuiset miehet astuvat keittiöön, jossa vahvasti päihtynyt perheenisä ottaa heidät vastaan lasittunein katsein. Toinen sinipukuinen jää puhuttamaan miestä, kun toinen astelee sisään lastenhuoneeseen, jonka sängyssä makaa tiukasti peiton alle käpertynyt pelokas poika. Muutamat rauhoittavat sanat saavat pelon pojan silmissä vaihtumaan hennoksi toivon kipinäksi. Silmät kysyvät, olenko turvassa nyt?

”Mä rakastan sua, muista että tämä kaikki on noiden sinipukuisten syytä”, karjuu päihtynyt isä kun sinipukuiset saattavat pojan ja äidin turvaan ulos asunnosta. Minkähänlainen kuva pojan mieleen piirtyy rakkaudesta, herää mielessäni kysymys.

Elämme maailmassa, joka on täynnä vastaavia tarinoita. Rakkaus, intimiteetti ja tunteista puhuminen on usein todella haastavaa, varsinkin miehille. Jo historiallisistakin syistä. Mikä meissä on kielletty, usein peittää alleen tarpeen tulla nähdyksi. Emme ehkä itsekään sitä oikein ymmärrä, koska kun se on meissä kielletty, kiellämme sen sekä itsessämme että muissa.

Monelle rakkaus herättää pelonsekaisia tunteita, koska se on näyttäytynyt heille pelottavissa olosuhteissa ja pelottavissa muodoissa. Pelko ottaa vallan, kun kasvava intimiteetti tuo meissä esiin sen, joka meissä on kielletty tai jonka olemme joutuneet kieltämään itseltämme selviytyäksemme tai tullaksemme hyväksytyksi. Toisille se aiheuttaa epämukavuuden tunnetta, koska siitä ei oikein koskaan ole ollut sallittua puhua eikä tunteita ole ollut sopivaa näyttää. Voi tuntua jopa mahdottomalta olla toisen kanssa lähekkäin, jos sinua ei ole lapsena koskaan pidetty sylissä.

Minä olen onnekas, kun sain kasvaa ja saan elää nyt turvallisessa perheessä. Moni ei ole ollut yhtä onnekas. Kasvaminen mieheksi tässä yhteiskunnassa on kuitenkin ollut pitkä tutkimusretki siihen, minkälainen minun pitäisi olla. Minkälainen minä saan olla. Joka puolelta saamme erilaisia viestejä siitä, millaisia meidän pitäisi olla ja erityisesti siitä, millaisia meidän ei pitäisi missään nimessä olla. Meidät on opetettu olemaan sitkeitä, sietämään kylmää, kipua ja tuskaa. Olemaan rohkeita vaikeissa tilanteissa. Missään ei kuitenkaan opeteta, kuinka olla intiimisti toisen ihmisen kanssa. Kuinka rakastaa tavalla, joka eheyttää ja voimauttaa meitä molempia. Siis ei missään, jos ei ole ollut niin onnekas, että on kotona saanut siihen riittävän hyvän mallin tai on uskaltanut itsenäisesti lähteä tutustumaan aiheeseen.

Jos jokin asia on ihmiselle vaikea, ensimmäinen askel sen tekemiseksi helpommaksi on alkaa tehdä sitä asiaa systemaattisesti vähän kerrallaan. Toinen tärkeä asia, joka helpottaa prosessia huomattavasti on hakeutua ihmisten seuraan, jotka tukevat ja kannustavat sinua tavoitteessasi.

Joskus voi olla vaikea erottaa sitä kuka minä oikeasti olen siltä, mitä meille on tapahtunut, mitä rajoja muut ovat meille asettaneet tai mitä rajoitteita olemme joutuneet itsellemme asettamaan tullaksemme hyväksytyksi. Niiden takana meille avautuu kuitenkin mahdollisuus kasvaa ihmisinä koko potentiaaliimme, kun emme anna niiden määrittää itseämme. Mikä meissä on kielletty saattaa usein peittää alleen sen, mikä olisi meidän suurin vahvuutemme.

Hyvä parisuhde vaatii valmiutta intiimiin kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa. Intiimi kanssakäyminen edellyttää kykyä ja uskallusta olla avoin ja haavoittuvainen toisen ihmisen edessä. Jotain, joka tässä sitkeässä pärjäämisen ja individualismin kulttuurissa tuntuu varmasti monelle hyvin vieraalta.

Jos haluat oppia lisää rakkaudesta, parisuhteesta, intiimeistä rakkaustarpeista ja siitä kuinka niitä voidaan täyttää tule osoitteeseen www.saturakkaus.fi. Jätä meille vielä kommentti mitä sinussa on rakkaudessa kielletty tai mistä toivoisit rakkauden saralla tällä hetkellä puhuttavan.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy olla kirjautunut, jotta voit jättää kommentin.