Yksi ihmisen suurimmista perustarpeista on tulla nähdyksi. Se säilyy lapsuudesta aikuisuuteen, eikä se koskaan muutu. Se mikä meissä on nähty, on syntynyt ja voimistunut. Se mitä meissä ei ole nähty, on kuihtunut. Se mikä meissä on kielletty, on kuollut pois. Sen mikä meissä on kielletty, usein kiellämme myös muissa.

Kun ihminen rakastuu, hänen toivonsa herää. Hän uskoo ja toivoo että hänen kumppaninsa näkisi hänessä kaikki ne asiat, joita aiemmissa suhteissa tai lapsuudessa hänessä ei koskaan nähty. Nekin osat hänessä, jotka ovat kuolleet pois, heräävät eloon. Se osa ihmisestä haukkoo henkeä, happi tuntuu vieraalta sen keuhkoissa ja valo sattuu sitä silmiin. Se osa meistä kysyy alitajunnassamme, uskallanko nähdä sen itsessäni? Uskallanko nähdä sen toisessa? Uskaltaako toinen nähdä sen minussa? Uskallammeko antautua tutkimusmatkalla itseemme, toiseen sekä siihen mahdollisuuteen, jonka se meille tarjoaa? Uskallammeko antaa itsellemme sekä kumppanillemme mahdollisuuden nähdä koko potentiaalimme? Uskallanko antautua haavoittuvaiseksi sen edessä?

Tämä luo suuren mahdollisuuden, joka aiheuttaa samaan aikaan sekä toivoa että pelkoa. Toivoa siitä, että se minkä jo olimme unohtaneet olisikin mahdollista. Pelkoa siitä, että se mahdollisuus olikin vain unta. Vain uusi suuri pettymys elämässä, joka jo muutenkin meitä on niin koetellut. Paradoksaalisesti kaikkein pelottavin kokemus on tulla nähdyksi ihmisen toimesta, johon on täysin rakastunut. Panokset ovat silloin suurimmat, mitä elämässä on mahdollista. Täydellinen autuus vai elämän raiteiltaan suistava tragedia.

Parisuhteen perimmäinen tarkoitus on syntyä uudelleen. Tulla nähdyksi, kuulluksi ja juhlituksi juuri sellaisena kuin on. Ja kuten vauvan syntyminen tähän maailmaan, se voi olla hyvinkin kivulias kokemus. Rakastuminen tuo esiin kaikki haavamme, traumamme ja epävarmuutemme, joita olemme koko elämämme kantaneet ja jotka meille on aiemmissa parisuhteissa, lapsuudessa tai elämässä ylipäätään syntynyt. Mikä on syntynyt parisuhteessa, voi parantua vain parisuhteessa.

Traumojen ja haavojen esiintulo antaa meille mahdollisuuden parantua. Mahdollisuuden rakastaa ja tulla rakastetuksi syvemmin kuin koskaan aiemmin. Mahdollisuuden eheytyä ja kasvaa yhdessä kokonaisiksi.

Mikä tekee siitä vaikeaa, on se, kun traumamme ja haavamme nousevat pintaan, se aiheuttaa kipua. Kun koemme kipua, luonnollinen reaktiomme on yrittää torjua sitä tai yrittää löytää sille ulkoisia syitä. Jos emme ymmärrä mistä kipu kumpuaa, saatamme tulkita sitä väärin ja esimerkiksi luulla, että kipu johtuu vaikkapa kumppanistamme.

Se mikä meissä on kielletty usein peittää alleen sen suurimman vahvuuden ja potentiaalin, joka meissä ihmisinä on olemassa. Sen vuoksi se kannattaa herättää henkiin, vaikka se tekisikin kipeää.

Dr. Jed Diamond kirjoitti kirjassaan Enlightened Marriage, että avioliitossa on 5 vaihetta.

1) Hormonaalinen rakastumisvaihe,

2) Elämän rakentamisvaihe

3) Todellisuuteen herääminen (joka mahdollistaa rakkaudessa eheytymisen)

4) Syvä rakkaus

5) Yhteinen kutsumus

Vaiheen 3 tarkoitus on juurikin parantua haavoistamme, jotta pääsemme eheinä nauttimaan vaiheesta 4, syvä rakkaus.

Emme pääse koskaan nauttimaan vaiheesta 4, ellemme kohtaa traumojamme ja haavojamme ja eheydy niistä, koska traumamme estävät meitä antautumasta rakkaudelle täysin, mikä tuntuu monesta niin pelottavalta, että jo sen lausuminen ääneen herättää suurta vastustusta ja kieltämistä.

Ja vaikka olisimme jo eheitä, kokonaisia ihmisiä, jotka rakastuessaankin osaavat käsitellä tunteitaan, traumojaan ja epävarmuuksiaan, olemme kaikki ensikertalaisia juuri siinä suhteessa, johon olemme antautumassa. Uudessa suhteessa tutustumme uuteen ihmiseen, jonka historia on muokannut hänestä täysin ainutlaatuisen ihmisen, jollaista emme ole koskaan ennen tavanneet. Ihmisen, joka kantaa mukanaan koko historiaansa ja joka valaisee meissä puolia, joiden olemassaolosta emme välttämättä olleet lainkaan tietoisia. Rakennamme elämäämme yhdessä ja kohtaamme yhdessä kaiken sen, mitä se mukanaan tuo.

Kun opimme romanttisen rakkauden kannalta tärkeimmät taidot, uskallamme avautua täysin ja heittäytyä sille uskomattomalle seikkailulle, jonka aito rakastuminen meille tarjoaa, pääsemme ratsastamaan uskomattomimmalla aallonharjalla, jonka elämällä on meille tarjota. Pääsemme rakentamaan yhdessä elämää, jollaisesta olemme aina haaveilleet. Elämää, jota sielumme kaipaa. Elämää, jota se janoaa.

Se vaatii rohkeutta, taitoa ja paljon harjoitusta ja se tarjoaa jotain, mitä ei mitenkään muutoin voi kokea. Siksi se on sen kaiken arvoista.

Ihmiset käyttävät vuosia oppiakseen uuden ammatin tai menestyäkseen urallaan, kuluttavat lukemattomia summia henkilökohtaiseen kehitykseen, ulkonäköön ja hoitoihin, mutta parisuhteiden saralla he antavat vain ajan kulua ilman ajatustakaan siitä, kuinka merkityksellinen asia se on. Ilman että he pysähtyisivät edes hetkeksi miettimään, kuinka voisin oppia rakastamaan paremmin. Kuinka voisin aktiivisesti tehdä siitä paremman, joka parantaisi molempien elämänlaatua merkittävästi.

Kuten kaikessa muussakin elämässä, on kyse taidoista, halusta ja uskosta siihen, että se on mahdollista. Kaikkein onnellisimmat parisuhteet ovat niitä, joissa keskitytään enemmän positiivisiin asioihin. Se ei synny itsestään. Se vaatii taitoa, halua ja uskoa. Taitoja, joita voi opetella, sekä halua ja uskoa, joita voi vahvistaa.

Tule osoitteeseen www.saturakkaus.fi ja kerro meille, kuinka sinä olet tullut nähdyksi kumppanisi toimesta.

 

Juha/Saturakkaus

Uskallatko antautua rakkaudelle?

Rakkaustaitoja voi opetella, sekä halua että uskoa saturakkauteen voi vahvistaa.

 

1 kommentti

  1. […] Edellisessä kirjoituksessani raapaisin pintaa aiheesta parisuhteen perimmäinen tarkoitus. Kuinka parisuhde antaa meille mahdollisuuden kasvaa ihmisinä, rakastaa ja tulla rakastetuksi syvemmin kuin koskaan aiemmin ja kuinka se tarjoaa meille mahdollisuuden eheytyä ja kasvaa yhdessä kokonaiseksi. […]

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy olla kirjautunut, jotta voit jättää kommentin.